Esteetön valon kulku silmän sisälle on välttämätöntä, jotta verkkokalvolle muodostuva kuva olisi tarkka. Tämä edellyttää, että valoa taittavat osat ovat kirkkaita. Sarveiskalvon ja linssin läpi päästyään valon on kuljettava lasiaisen läpi ennen kuin se saavuttaa verkkokalvon. Lasiainen on hyytelömäinen rakenne, joka täyttää kaksi kolmasosaa silmän tilavuudesta. 98 % lasiaisesta on vettä ja loput kaksi prosenttia koostuu kollageenisäikeistä, hyaluronihaposta, suoloista ja sokereista.
Nuoren ihmisen lasiainen on tiivis pallo, jossa kollageenisäikeet pysyvät venyttyneinä sähköisten varausten avulla. Iän myötä lasiaisgeeli muuttuu vetisemmäksi ja sidekudossäikeet lysähtävät kasaan. Kellujat (”floaters”) ovat nestemäiseksi muuttuneessa lasiaisessa vapaasti liikkuvia tiivistymiä, jotka näkyvät pieninä pisteinä tai lankoina näkökentässä varsinkin vaaleita pintoja katseltaessa.
Lasiaisen irtauma
Näkökentässä heiluvia pieniä samentumia, lankoja ja verkkoja on lähes kaikilla ihmisillä, ja ne ovat täysin normaali ilmiö. Samentumien äkillinen lisääntyminen on yleensä merkki lasiaisen irtaumasta, joka on normaali ikääntymiseen liittyvä ilmiö. Muuttuessaan yhä nestemäisemmäksi, lasiainen irtoaa verkkokalvolla sijaitsevista kiinnityskohdistaan joko kokonaan tai osittain. Yleensä tämä tapahtuu 60 ikävuoden jälkeen, likitaitteisissa silmissä jo aiemmin. Joskus lasiaisen irtaumaan liittyy valonvälähdyksiä. Salamoinnin syynä on verkkokalvolle kohdistuva veto, jonka silmä aistii näköaistimuksena. Hyvin harvinaisissa tapauksissa verkkokalvon verisuoni voi vedon vaikutuksesta katketa. Tällöin näkökentässä voi leijailla laajempi samentuma-alue.
Milloin tiivistymästä pitäisi olla huolissaan?
Useimpien ihmisten lasiainen irtoaa ilman vaikeuksia muutamien päivien tai kuukausien aikana. Koska lasiainen on tiukimmin kiinni verkkokalvon reunaosissa juuri siellä, missä verkkokalvo on ohuimmillaan, syntyvä veto voi johtaa verkkokalvoreiän syntymiseen. Reiät ovat harvinaisia ja niitä liittyy noin kolmeen prosenttiin lasiaisirtaumista. Verkkokalvoreikien ja niitä joskus seuraavan irtauman riskiä lisäävät likitaitteisuuden lisäksi aiemmin tehty kaihileikkaus ja silmän sisäiset tulehdukset.
Verkkokalvoon syntyneen reiän kautta lasiaistilaan pääsee pigmenttihippuja, jotka voidaan aistia nokisateena. Salamointi ja nokisade yhdessä esiintyvinä oireina ovat aina syy hakeutua muutaman päivän sisällä silmälääkärin tutkimukseen. Mikäli verkkokalvoreikä on pieni, se voidaan hitsata kiinni ympäröivään verkkokalvoon laserin avulla. Mikäli reikä jää avoimeksi, lasiaistilan neste pääsee sen kautta verkkokalvon taakse, jolloin seurauksena on noin kolmasosassa tapauksista verkkokalvon irtauma. Oireena on yleensä näkökentässä heiluva verho. Irtauma alkaa paikallisena, mutta voi levitä kattamaan koko verkkokalvon.
Verkkokalvon irtauma on leikkausta vaativa tila, joka hoitamattomana johtaa sokeutumiseen. Leikkauksessa reikä suljetaan joko laseroimalla tai jäädyttämällä, ja silmän sisälle laitetaan kaasukupla tai silikoniöljyä painamaan verkkokalvo kiinni alustaansa. Useimmissa tapauksissa verkkokalvon kiinnittymistä parannetaan asentamalla silmän ulkopuolelle pieni tukityyny, joka painaa reikäkohtaa hieman sisäänpäin.
Ensimmäisiä silmätutkimuksia suositellaan noin 40 ikävuoden jälkeen, kun ikänäköä alkaa esiintymään. Meillä Coronaria Tilkan Silmäsairaalassa sinua palvelevat niin silmähoitajat kuin lääkäritkin – saman katon alla. Lue lisää meillä tehtävistä silmätutkimuksista ja varaa aikasi!